Biodiesel-kokeilu

Vedän ensimmäistä kertaa prosessinhoitajaopiskelijoille Bioprosessit kurssia. Tänään kokeilimme biodieselin tekoa käsin, laboratoriomittakaavassa. Ohjeen sain kollegaltani, mutta ohjeita esteröimiseen perinteisellä FAME-menetelmällä löytyy netistä runsaasti. Raaka-aineena käytimme käytettyä paistorasvaa (rypsiöljy ja oliiviöljy).
Työ oli loppuvaiheen opiskelijoille ihan loistava. Tuli kerrattua massaprosentin laskeminen, titraaminen, orgaanisen kemian perusteita, ym. Biodiesel on ollut paljon yhteiskunnallisessa keskustelussa, joten opiskelijat olivat motivoituneita työhön. Etukäteistehtävänä opiskelijat selvittivät biodieselin valmistuksen perusteita ja taustoja internetin avulla.

Onnistunut biodiesel vaaleammassa pintakerroksessa. (Kuva Annukka Sirviö, CC-BY-NC)

Aikaa työhön kuluu runsaasti - itse työhön noin 6 tuntia taukoineen ja siihen vielä raportin kirjoitus päälle. Raportin voi toki teettää myös kotitehtävänä.
Vastaantulleita haasteita:
- Käytetystä öljystä pitää suodattaa roskat pois. Me käytimme tähän sideharsoa, mutta systeemiä täytyy vielä kehitellä. Grilliltä saatu käytetty paistorasva oli niin paksua, että se piti lämmittää  ennen suodatusta.
- Osa sai biodieselin sijaan tuotteeksi saippuaa. Liekö katalyyttinä käytetyn NaOH:n määrä ollut liian suuri vai mikä mahtoi olla vikana? Joku viisaampi voi kommentoida jos on kokemusta.

Saippuoitunut biodiesel, kerrokset eivät erotu. (Kuva Annukka Sirviö, CC-BY-NC)

- Poltimme tällä kertaa saatuja biodieseleitä vain upokkaissa vetokaapissa - ja nekin paloivat kovin huonosti. Mielenkiintoista olisi ollut kokeilla saammeko vanhan polttomoottorin käyntiin tällä tuotteella. Sitä varten moottori olisi ehkä pitänyt käynnistää tavallisella polttoöljyllä tai esilämmittää valmistettu biodiesel.

Vierailuista virtaa arkeen

Yritysvierailut piristävät sekä opiskelijoiden että opettajan arkea. Vierailujen ympärille kannattaa liittää aiheeseen tutustumista ennakkoon ja kokemusten analysointia vierailun jälkeen. Suurin työ opettajalla on vierailukohteen järjestäminen. Tässä kannattaa hyödyntää työssäoppimassa olleita opiskelijoita. He voivat esitellä yritystä etukäteen koululla sekä toimia esittelijöinä / avustajina kohteessa. Yleensä työssäoppijoiden kautta vierailut järjestyvät helpommin.

Päivän pähkinä:
Kuka hän on ja miten hän liittyy ydinvoimaan?
(kuva Olkiluodon näyttelystä, CC0)

Tänään olin tutustumassa Olkiluodon ydinvoimalaan. Erittäin kiinnostava näyttely ja loistavat vierailujärjestelyt. Suosittelen käymään vierailukeskuksessa vaikka perheen kanssa retkellä. Ei maksa mitään eikä tarvitse ilmoittautua ennakkoon. Näyttelyssä on tekemistä ja kokeilemista myös nuoremmille (ei ihan pikkulapsille, mutta koululaisille sopii).

Opiskelijavierailua varten tarvitaan tietenkin kulkupeli millä pääsee pelipaikalle. Kun kerää useamman luokan samaan bussiin, rahoituskin järjestyy helpommin. Mikäli omassa oppilaitoksessa opetetaan linja-autonkuljettajia, voi mahdollisesti saada kuljetukset hyvinkin edullisesti.


Vaivannäkö kannattaa ja kaikki jaksavat paremmin arjen puurtamista erilaisen koulupäivän jälkeen!

Yksikkömuunnoksia pelillisesti

Viikonlopun kunniaksi tarjoilen onnistuneen kokeilun viime keväältä. Olimme ryhmän kanssa harjoitelleet yksikkömuunnoksia jo monella oppitunnilla ja opiskelijat alkoivat jo tympääntyä niihin. Yksikkömuunnokset ovat tekniikan alalla erittäin tärkeitä, joten vielä piti kerrata niitä.


Tein Kahootilla pelin yksikkömuunnoksista. Ohjelma on ilmainen. Opettaja luo ensin kysymykset ja 2-4 vastausvaihtoehtoa kuhunkin. Oppitunnilla opettaja aktivoi pelin tietokoneella ja näyttää aktivointikoodin taululla. Opiskelijat liittyvät peliin omilla kännyköillään. Kysymykset ja vastausvaihtoehdot näkyvät tykiltä taululla, opiskelijat valitsevat puhelimestaan haluamansa vaihtoehdon. Jokainen näkee omasta puhelimestaan vastasiko oikein, taululla näytetään oikea vastaus sekä pistetilanne kunkin kysymyksen jälkeen. Pisteitä saa sekä oikeasta vastauksesta että nopeudesta. Pisteytyksen saa myös pois päältä, jos ei halua kilpailua.


Aikuisopiskelijatkin innostuivat pelistä, nuorisoryhmille toimii varmaan yhtä hyvin. Nykyään lähes kaikilla on netti puhelimessa, mutta opettajalla olisi hyvä olla pari tablettia siltä varalta että jonkun puhelimessa homma ei toimi tai ei ole nettiä. Tai vaihtoehtoisesti osallistuvat pareittain, mutta se ei ole yhtä hauskaa ja nopeus kärsii.

Pohdintaa opiskelijoiden tvt-taidoista

Tänään pohdiskelin opiskelijoiden tieto- ja viestintätekniikan taitoja. Jossain asioissa ovat hurjan edistyneitä (opettajaa huimasti edellä), mutta varsin yllättävät asiat ovat uusia heille. 18 ykkösluokkalaisen (noin 16-vuotiaita) ryhmästä vain 3 tiesi mikä on IP-osoite. Myös palomuuri oli useimmille vieras käsite.
Opiskelijoiden väliset tasoerot tvt-taidoissa ovat isot. Tämä asettaa haasteita miten suunnitella opetus niin että edistyneemmät eivät turhaudu ja hitaimmatkin oppisivat. Olen rakentanut opettamani tietotekniikan peruskurssit Moodle oppimisalustalla olevien tehtävien varaan. Suurin osa tunneista käytetään tehtävien tekemiseen. Opiskelijat saavat tehdä tehtäviä omaan tahtiin, vain muutamia aiheita käsitellään yhteisesti. Varsinaisten kurssitehtävien lisäksi Moodlesta löytyy lisätehtäviä nopeille. Kannustan opiskelijoita itsenäiseen tiedonhakuun ja ratkaisemaan ongelmia omatoimisesti. Tarvittaessa olen kuitenkin luokassa käytettävissä jos (kun) joku tarvitsee apua tehtävissä.


Systeemin hyvä puoli on se, että opiskelijat saavat edetä omaan tahtiin ja ainakin teoriassa kaikille riittää tekemistä koko ajan. Käytännön tasolla aina löytyy muutama sankari, jotka käyttävät tunnit tehtävien tekemisen sijaan surffailuun ja Facebookiin. Kurssia ei saa suoritettua ennen kuin tehtävät on tehty, joten nämä sankarit tekevät tehtävät kurssin päättymisen jälkeen omalla ajallaan.


Opettajaa toteutustapa työllistää yllättäen ehkä perinteistä opetusta enemmän. Eniten aikaa kuluu tehtävien laatimiseen, mutta toisaalta kun sen on kerran tehnyt, samoja voi hyödyntää seuraavina vuosina pienillä muokkauksilla. Suurta valmistautumista tunneille ei siis tarvita. Tuntien aikana opettajalla on kädet täynnä työtä kun pitää tarkistaa ja kommentoida opiskelijoiden palauttamia tehtäviä. Tarkistuksen pitäisi tapahtua mahdollisimman pian, jotta opiskelija pystyy seuraamaan omaa etenemistään kurssilla ja korjaamaan puutteellisia tehtäviä. Toki omaa työkuormaa voi helpottaa suunnittelemalla tehtävätyypit nopeiksi tarkistaa. Itselläni tämä vaihe on vielä kehitysasteella ja välillä tuntuu että opettajalla on tarkistamisessa enemmän työtä kuin tehtävän tehneellä opiskelijalla...

Netikettiä sarjakuvan avulla

Tämä on ihka ensimmäinen blogini. Olen pähkäillyt aivot savuten mikä voisi olla muitakin kuin omia kavereita kiinnostava aihe. Koiriin tai muihin harrastuksiin liittyviä blogeja on internet täynnä. Hauskoja pakinoita en osaa kirjoittaa. Niinpä päädyin aiheeseen josta toivon olevan hyötyä opettajakollegoilleni: Niksinurkka, jossa kerron käyttämistäni opetusmenetelmistä ja tunti-ideoista. Niksit on testattu ammattikoulun nuorilla ja/tai aikuisopiskelijoilla.


Ensimmäinen niksi liittyy uudessa ops:ssa olevaan kaikille pakolliseen yhteiseen opintoon Tieto- ja viestintätekniikka 1 (1 osp). Tämän opinnon sisältöön kuuluu mm. "osaa suojata verkkoidentiteettiään ja yksityisyyttään" sekä " osaa toimia tekijänoikeus-, tietoturva- ja tietosuojaohjeiden ja -määräysten mukaisesti". Kuulostaa aika kuivalta, vai mitä?
Helpon ratkaisun tarjoaa mediataitokoulu.fi. Sieltä löytyy valmiita tuntisuunnitelmia ja materiaaleja aiheen opetukseen. Aineisto on tehty peruskouluikäisille, mutta hieman soveltamalla toimii myös toisella asteella. Itse toteutin aiheen käsittelyn käyttämällä mediataitokoulun kuva-aiheita keskustelun virittäjinä. Keskustelun jälkeen jaoin opiskelijat 2-3 hengen ryhmiin. Ryhmät saivat tehtäväkseen tehdä sarjakuvan tunnilla käsitellyistä aiheista (mm. Sananvapaus, tekijänoikeus, identiteetti verkossa, netiketti). Sarjakuvat tehtiin ilmaisella netistä löytyvällä makebeliefscomix.com ohjelmalla.


Havaintoja ja kokemuksia:
- Aikaa sarjakuvien tekoon kannattaa varata yhden oppitunnin verran. Ohjelman käyttö vaatii hiukan harjoittelua, vaikka onkin melko yksinkertainen.
- Ideoiden keksiminen tuotti selkeästi suurimman ongelman. Nuoret oppivat ohjelman käytön nopeasti.
- Kolmen hengen ryhmä oli liian iso, kaikille ei riittänyt hommia. Parityöskentely toimivampi.
- Opiskelijat olivat alkukankeuden jälkeen innostuneita tehtävästä ja selvästi ylpeitä tuotoksistaan.
- Ohjelmalla ei voi tallettaa sarjakuvia, joten kaikki lähettivät opettajalle linkin tuotokseensa ja katsoimme ne taululta yhdessä.
- Mikäli opiskelijat antavat luvan, sarjakuvat voi laittaa nettiin julkisiksi. Muista tekijänoikeudet!